tähditä meidät?

Räväkkä poni ori kertoo kyllä jokaikiselle paikalla olevalle, että on paikalla. Japan ego ei tunnu mahtuvan minnekkään, jossei olla kotona. Kotioloissa poni on oikea lällykkä ja rakastaa rentoilua kuralätäköissä. Parhaan heppakaverinsa, Vesan, kanssa Japa tykkää peuhata päivät pitkät tarhassa välillä heiniä naukkaullen.

Hoitaessa Japa viihtyy parhaiten käytävällä kytäten muiden touhuja, karsinassa pyörii ja hyörii uteliaisuuksissaan aina kun jossain rasahtaa. Kiltti poni kaikin puolin, kunhan ei vain mister big ego vaihde jää päälle jostain syystä.

Ratsastaessa reipas ja kuuliainen. Ei yleensä keksi mitään ponitempauksia tai muuta vastaavaa. Kotitreenissä aivan mahtava. Kilpailu-/valmennuspaikalla tuppaa ego taas kasvavan mahdottomasti. Tomeralla ratsastuksella kumminkin Japakin alkaa käyttäytymään suhteellisen mallikkaasti. Parhaimmillaan Japa on kouluratsastuksessa, missä se onkin varsin komea näky kun jaksaa vain keskittyä hommiinsa turhan egoilun sijasta. Esteet ylittyy myös, mutta poni on melko kuuma tapaus ja puomit tuppaavat kolisemaan alas vähän turhankin herkkään ponin hätäillessä. Japan kanssa kokeiltiin 2008 myös ponilaukkoja! Ja erittäin hienostihan se meni, vuoden 2008 rankingvoittaja isojen ponien sarjassa. Nykyään kumminkin keskitytään "oikeisiin ratsulajeihin".

Japan isä Shellshell varttui ratsastuskoulussa eikä siitä juuri uskottu tulevan parempaa ponia kuin emänsäkään. Poni jouduttiin rahaongelmien takia myymään, jolloin se päätyikin nykyiselle omistajalleen. Shellshell on jatkanut sukunsa laukkaponilinjaa, mutta esteratsastus on kumminkin oriille se ykkösjuttu. Yritteliäs poni on pärjänyt kivasti niin laukoissa kuin esteilläkin, vaikkei luonne ehkä mikään paras kilpahevoselle olekaan. Shellshellin isän Inmediairé F:n elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Oriita on yritetty kaikin keinoin saada kouluponiksi, tuloksetta. Kierreltyään hetken ei poni enää meinannut kaupaksi mennä, joten Inmediairé F oli jo joutua teuraaksi kunnes ponin osti nuori nainen. Nainen kokeili ponin lahjoja lajissa kuin lajissa, päätyen esteratsastukseen, joka olikin ponin suosikki. Myöhemmin ratsukko nähtiin myös kilparadoilla. Inmediairé F:n isä Vishnu oli kuuluisa esteponi, joka sai alkunsa köyhän miehen hoivissa. Oriin emä kuoli synnytyksessä ja varsa oli hyvin heikko, mutta miehen päättäväisellä hoidolla Vishnusta tuli hieno poni! Poni myytiin eräälle tytölle kilpaponiksi, eikä aikaakaan kun menestystä alkoi tulemaan, lahjakas poni päätyi lopulta siitosoriiksi Venäjälle. Venäjällä Inmediairé F sai alkunsa, emänään kuvankaunis punarautias Sharmeleon F. Tamma kilpaili kenttää, mutta koska menestystä ei oikein tahtonut irrota siirtyi poni ratsastuskoulun tuntiratsuksi. Tamma oli kumminkin niin kaunis, että sitä päätettiin käyttää myös jalostukseen, jos vaikka sen kaunis rautias karvapeite periytyisi jälkikasvulle. Shellshellin emä Crokettin Saldara tuo ruma ankanpoikanen, josta ei tuntunut olevan mihinkään, ei käyttöön eikä näyttöön. Laukkaa ei irronnut "laukkalupaukselta" juuri nimeksikään, esteradoilla vain puomit kolisivat ja koulukentillä liikkeet pistivät silmiin oitis. Tamma päätyi ratsastuskouluun, jossa laiska ja läski poni hoiti hommansa alkeisratsastajien ratsuna. Saldara oli pettymys kasvattajalleen, sillä isänä tammalla oli hieno Coolpower. Musta, lihaksikas ja nopea laukkaponi. Coolpower oli aikansa parhaimpia laukkaponeja, mutta valitettavasti orii ei kerennyt jatkaa sukuaan kuin muutaman varsan verran. Ori kuoli dramaattisesti tallipalossa. Crokettin Saldaran emä Fyrié oli myös laukkaponi, joka menestyi ihan mukavasti. Tähtikaartiin ei kumminkaan tamman nopeus riittänyt ja ponista tulikin myöhemmin menestynyt kouluponi, joka niitti menestystä antaumuksella. Fyrié sai monta hienoa varsaa.

Japan emä Quickgold on jo edesmennyt, mutta erittäin hyvin menestynyt laukkaponitamma. Ponin kanssa kilpailtiin myös koulua ihan ok menestyksellä. Laukoissa ja näyttelykehissä tamma on kumminkin ollut parhaimmillaan, siitä ei ole epäilystäkään. Kauniille tammalle laukkaradat olivat rakkaus. Quickgoldin isä Quicco oli erittäin komea ja menestynyt kilpaponi. Orii loisti komeutensa kanssa kouluradoilla parhaiten, sekä näyttelykehissä tietenkin. Esteille ponista ei ollut, sillä se ei tykkää laisinkaan hypätä. Quiccon isä Kanterra ei mikään kisakenttien hurmuri ollut, pikemminkin rentoa harrasteponin elämää elänyt kivarakenteinen poni. Vaikka Kanterra omasikin hienon rakenten ei sitä pahemmin näyttelyissäkään jaksett näyttää. Muutamat hienot jälkeläiset oriilta kumminkin jäi, joista yksi juuri Quicco emänään Quick Lick. Quick Lick ei mikään kaunis rakenteeltaan ollut, mutta sitäkin parempi laukkalratsu. Tamman kanssa kokeiltiin myös muita lajeja, joista esteet maistuivat neidille mainiosti. Quickgoldin emä laukkaponi Gold Girl menestyi hyvin lajissaan, sekä näyttelyissä. Laukkaratojen kuningatar kumminkin joutui kumminkin lopettamaan uransa loukkaantumiseen, joka johti tamman lopetukseen jo 10-vuotiaana. Tammalta jäi kumminkin yksi lahjakas varsa valloittamaan laukkaradat. Tamman isä Gold Kid oli oikea monilahjakkuus. Laukkaradoilta se kahmi menestystä valtavasti, eikä koulu- ja esteradoillakaan häntäheikiksi joutunut. Gold Kid on periyttänyt hienosti monipuolisuuttaan jälkeläisilleenkin. Toisin kuin usein, ei Gold Kidin jalkoihin paljoa laukkavuodet painaneet ja poni elikin hyvin kunnioitettavat 29 vuotta terveenä. Gold Girlin emä Girl Power ei kovin menestynyt tamma ollut, mutta luonteeltaan aivan super. Voitontahto oli luja, mutta vaikka ratsastaja kuinka yritti radalla hillitä ponia se kumminkin juoksi alussa heti täysiä, mikä johti lähes poikkeuksetta lopun väsymykseen ja hänräpään sijoitukseen. Tamma jäi lopulta harrasteponiksi nuorelle tytölle, jolla se elikin mukavan loppuelämän menehtyen jalkavaivojen takia 21 vuotiaana.

valmennus 00.0.0000, täällä
pla